torstai 7. toukokuuta 2009

Evankeliumia kuulemattomien pelastuminen

.
Raamattu ei puhu kovin yksityiskohtaisesti tästä aiheesta, mutta sieltä voidaan kyllä löytää suuntaviivoja asian selvittämiseksi. Ensinnäkin on syytä miettiä, mitä Raamattu opettaa pelastuksesta. Miten ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen?

"Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." (Apt. 16:31)

"Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla." (Apt. 4:12)

Tässä asiassa Raamatun oppi on hyvin suoraviivainen: vain usko Jeesukseen pelastaa. Kukaan ei siis voi päästä taivaaseen muutoin kuin uskomalla Jeesukseen. Tämä koskee yhtä hyvin niitä, jotka ovat kuulleet Jeesuksesta, kuin niitä, jotka eivät ole hänestä kuulleet.

Nyt herää kysymys, ovatko evankeliumia kuulemattomat sitten tuomittuja kadotukseen vain sen takia, että ovat sattuneet syntymään väärään kolkkaan maapallolla. Mietitään asiaa.

Jotkut ovat ehdottaneet, että kaikki uskonnot olisivat teitä Jumalan luo, ja että pelastua voisi myös muita uskontoja seuraamalla. Tämä on kuitenkin täyttä harhaa ja se on selvässä ristiriidassa Raamatun opetuksen kanssa.

"Tuomas sanoi hänelle: 'Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?' Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet." (Joh. 14:5-7)

Eli Jeesus on ainoa tie Jumalan luo. Mitään muuta tietä ei ole! Muut uskonnot ovat epäjumalien ja pahojen henkien palvontaa.

"En tarkoita sitä, että epäjumalille uhrattu liha sinänsä olisi jotakin tai että epäjumalat olisivat jotakin todellista. Tarkoitan sitä, että epäjumalien palvelijat uhraavat pahoille hengille eivätkä Jumalalle." (1. Kor. 10:19-20)

On myös huomattava, että vain Raamatun mukainen usko pelastaa. Jumala voidaan oppia tuntemaan vain siitä, mitä hän on itse itsestään ilmoittanut Raamatussa. Ihminen voi pelastua uskomalla Jeesukseen vain siten kuin Raamattu Jeesuksesta ja uskosta opettaa:

"Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä kirjoitus on syntynyt Jumalan Hengestä ja on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään." (2. Tim. 3:15-16)

Toinen virheellinen selitys, jota on silloin tällöin nostettu esiin, on että evankeliumia kuulemattomien ihmisten olisi mahdollisuus pelastua noudattamalla omaantuntoonsa kirjoitettua Jumalan lain vaatimusta. Tämä tulkinta perustellaan yleensä seuraavalla Raamatun kohdalla:

"Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittaviksi." (Room. 2:14-16)

On ensinnäkin todettava, että ihmisen on mahdotonta olla vanhurskas ja siten pelastua lakia noudattamalla:

"Kun kuitenkin tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja vaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, olemme mekin uskoneet Jeesukseen Kristukseen, jotta tulisimme vanhurskaiksi häneen uskomalla emmekä tekemällä lain vaatimia tekoja. Eihän kukaan ihminen tule vanhurskaaksi tekemällä lain tekoja. ... Jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan." (Gal. 2:16,21)

Ylempänä olevassa Roomalaiskirjeen 2. luvun kohdassa puhutaan siitä, että pakanat, jotka eivät ole kuulleet Jeesuksesta, saattavat tehdä luonnostaan, mitä Jumalan laki vaatii. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä viimeisellä tuomiolla he tulevat kaikki huomaamaan, että heidän tekonsa eivät riittäneet pelastukseen. Heidän lain noudattamisensa ei voinut pelastaa heitä, koska he olivat tehneet syntiä, ja koska yksikin synti riittää lain rikkomiseen ja siten syylliseksi julistamiseen.

"Se, joka muuten kaikessa noudattaa lakia mutta rikkoo sitä yhdessä kohdassa, on syypää kaikilta kohdin." (Jaak. 2:10)

Toisin sanoen kukaan evankeliumia kuulematon pakana ei voi pelastua noudattamalla omaan tuntoonsa kirjoitettua lain vaatimusta. Tosin heidän omatuntonsa kyllä osoittaa heidän syyllisiksi ja syntisiksi viimeisellä tuomiolla. Mutta vaikka heidän omatuntonsa puolustaisikin heitä, se ei riitä, sillä ainoa puolustaja, joka voi julistaa vanhurskaaksi ja pelastaa, on Jeesus. Kuitenkin viimeisellä tuomiolla on jo liian myöhäistä kääntyä. Silloin ei voi enää katua eikä saada syntejään anteeksi. Silloin enää vain tuomitaan.

Onko siis Jumala epäoikeudenmukainen, jos hän tuomitsee kadotukseen ne, joilla ei ole ollut minkäänlaista mahdollisuutta uskoa Jeesukseen?

Ensinnäkin on todettava, että Jumala on lupauksensa mukaan hyvä ja oikeudenmukainen, vaikka Jumalan oikeudenmukaisuus ei välttämättä olekaan aina sama asia kuin meidän oikeudenmukaisuutemme. Meidän oikeudenmukaisuutemme on monesti itsekkyyden turmelemaa. Haluamme usein välttää itsellemme epämiellyttäviä ajatuksia ja siten sivuuttaa ne mielessämme. Tällöin kuitenkin sorrutaan itsepetokseen, sillä todellisuus ei muutu toiseksi ajattelemalla siitä eri tavalla.

Toiseksi kaikille kansoille on kyllä annettu aikoinaan luomisen jälkeen mahdollisuus seurata Herraa. Apostolien teoissa kirjoitetaan seuraavaa:

"Me julistamme teille hyvää sanomaa ja kehotamme teitä luopumaan näistä tyhjänpäiväisistä jumalista ja kääntymään elävän Jumalan puoleen, hänen, joka on luonut taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on. Menneiden sukupolvien aikana hän on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään, mutta silti hän ei ole jättänyt antamatta todistusta itsestään. Hän on tehnyt teille hyvää, hän on antanut vettä taivaalta ja sadon ajallaan, hän on ravinnut teidät ja täyttänyt teidät ilolla." (Apt. 14:15-17)

Menneinä aikoina Jumala on sallinut kaikkien kansojen kulkea omia teitään. Aivan alussa luomisen jälkeen ei ollut kuin yksi kansa ja yksi ihmisheimo, jossa kaikki tunsivat Jumalan. Kuitenkaan Jumala ei pakottanut ihmisiä olemaan hänen yhteydessään ja kulkemaan hänen viitoittamaansa tietä. Siten pakanakansat joutuvat nyt kärsimään niistä virheistä, joita heidän kantaisänsä aikoinaan tekivät hylätessään elävän Jumalan. Näin isien pahat teot ovat tulleet myös jälkeläisten kiroukseksi.

Tämä saattaa hämmentää meitä, sillä länsimaissa elämme hyvin yksilökeskeisessä kulttuurissa, jossa yksilö on kaiken mitta. Emme näe kovinkaan helposti sitä kollektiivista vastuuta, joka yhteisöillä ja kansoilla on. Kuitenkin Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa puhe kansojen ja perheyhteisöjen vastuusta on täysin luonnollinen asia, jota ei ihmetellä ja johon ollaan totuttu.

Samasta asiasta puhuu Apostolien tekojen 17. luku:

"Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä. ... Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista." (Apt. 17:26-27,30-31)

Kolmanneksi luonnossa on Jumalan asettama todistus hänestä itsestään ja hänen teoistaan. Luonnon lainalaisuudet ja järjestelmällisyys puhuvat voimakasta kieltään älykkäästä suunnittelijasta. Tämä ns. yleinen ilmoitus todistaa kyllä Jumalasta ja hänen teoistaan ja siten laittaa ihmiset etsimään Jumalaa. Se ei kuitenkaan voi kääntää ketään uskoon, sillä Jumala voidaan oppia tuntemaan vain siitä, mitä hän on itse itsestään ilmoittanut Raamatussa. Silti yleinen ilmoitus ajaa alttiita ihmisiä etsimään ainoata todellista Jumalaa, joka on tullut ihmiseksi Jeesuksessa.

"Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt." (Room. 1:19-21)

"Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne." (Jer. 29:13)

Ihmisillä on kyllä Jumalan yleiseen ilmoitukseen pohjautuva sisäinen ymmärrys Jumalan olemassaolosta, mutta heiltä puuttuu henkilökohtainen suhde häneen, koska heiltä puuttuu Raamatun ilmoitus Jumalasta. Jumala voidaan oppia tuntemaan vain siitä, mitä hän on itse itsestään ilmoittanut Raamatussa. Vain Raamatun mukaisen jumalauskon kautta voi suhde Jumalaan syntyä.

Neljänneksi Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Hän ei kuitenkaan pakota ketään uskomaan vaan on jättänyt ihmiselle vapauden. Hän ei myöskään ole nähnyt hyväksi viedä pelastuksen sanomaa eteenpäin ilman ihmisiä vaan on antanut evankelioinnin tehtäväksi niille, jotka uskovat häneen.

"Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille. Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:15-16)

"[Jumala] tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden." (1. Tim. 2:4)

Eli syy siihen, miksi Jumala käskee julistamaan evankeliumia kaikille ihmisille, on että kaikki ihmiset voisivat pelastua ja tulla tuntemaan totuuden. Tämä on kokonaisuudessaan Jumalan tahto. Toivottavasti se on myös meidän tahtomme.

Koska Jumala on antanut evankelioinnin tehtäväksi uskoville, on meidän kristittyjen vika, että emme ole kertoneet Jeesuksesta kaikille ihmisille. Siksi meidän on syytä tehdä kaikkeemme, jotta evankeliumi saavuttaisi kaikki kansat ja kaikki ihmiset, jotta ihmisillä olisi edes mahdollisuus pelastua!

Sitä, miksi Jumala on antanut sanomansa välittämisen nimenomaan ihmisten tehtäväksi, en varmuudella tiedä. Raamatusta voimme kuitenkin lukea, että näin asia on. Itse ajattelen, että syy saattaa olla siinä, että syntinen ihminen ei kestäisi Jumalan pyhyyttä, joka vaatii totuutta salatuimpaan saakka. Siksi ihmisyys on tärkeää evankelioinnissa.

Viidenneksi Raamatussa kerrotaan, että pelastuneiden joukossa kerran taivaassa tulee olemaan ihmisiä kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansoista ja kielistä.

"Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista, sukukunnista, kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmunoksat käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." (Ilm. 7:9-10)

Vaikka kaikki kansat eivät ole kuulleet evankeliumia, tulee perillä taivaassa silti olemaan ihmisiä kaikista kansoista. Niinpä ei vaikuta siltä, että ihminen, jolla ei ollut eläessään minkäänlaista tilaisuutta kuulla Jeesuksesta, joutuisi välttämättä kadotukseen, mikäli hän olisi evankeliumia kuullessaan katunut syntejään ja lähtenyt seuraamaan Herraa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yksikään ihminen ei voi pelastua ilman uskoa Jeesukseen. "Pelastus tulee Jumalalta ja Karitsalta." Eli jokaisen pelastuneen ihmisen on täytynyt jollain tavalla tulla uskoon. Siitä, miten tämä voisi tapahtua evankeliumia kuulemattomien kohdalla, minulla ei ole tietoa.

Raamatussa on kyllä joitain kohtia, jotka viittaavat siihen, että evankeliumia kuulemattomille julistettaisiin sanaa tuonelassa fyysisen kuoleman jälkeen ennen viimeistä tuomiota, ja että tämä julistaja olisi Jeesus itse. Nämä kohdat eivät kuitenkaan ole erityisen selkeitä eivätkä puhu asiasta suoraan, joten niiden varaan ei voi lähteä oppia rakentamaan. Ne saattavat kuitenkin viitata oikeaan suuntaan.

"Sitä varten niillekin, jotka ovat kuolleet, on julistettu evankeliumi, että he eläisivät hengessä, niin kuin Jumala elää, vaikka ruumiissaan ovat saaneet saman tuomion kuin kaikki ihmiset." (1. Piet. 4:6)

"Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun hän Nooan päivinä kärsivällisesti odotti sen ajan, kun arkkia rakennettiin." (1. Piet. 3:18-20)

En tiedä onko tämä tekstini mitenkään kattava selitys sille, miksi niin monet ihmiset eivät ole kuulleet Jeesuksesta ja ovat siten - ainakin toistaiseksi - pelastuksen ulkopuolella. Tähän kysymykseen ei kuitenkaan ole tämän tyhjentävämpää vastausta. Voimme ainoastaan luottaa siihen, että Jumala on omien sanojensa mukaan täysin oikeudenmukainen ja antaa varmasti kaiken oikeudenmukaisuuden tapahtua viimeisellä tuomiolla. Miten tämä tapahtuu, sitä emme tiedä. Voimme vain luottaa Jumalaan siinä, että jokainen saa varmasti sen tuomion, jonka ansaitsi ja jonka myös valitsi.

Tämä tietoisuus Jumalan oikeudenmukaisuudesta ei kuitenkaan saa viedä pois motivaatiota evankeliumin julistamiselta kaikkialla maailmassa kaikille ihmisille. Nimittäin ainoa varma tae, joka meillä on ihmisten pelastumisesta, on että vain Raamatun mukainen henkilökohtainen usko Jeesukseen voi pelastaa.


Tiivistetysti:

  • Ainoa mahdollisuus pelastua on usko Jeesukseen.
  • Evankeliumia kuulemattomat pakanat eivät voi pelastua oman uskontonsa kautta.
  • Evankeliumia kuulemattomat pakanat eivät voi pelastua noudattamalla omaantuntoonsa kirjoitettua Jumalan lain vaatimusta.
  • Vain Raamatun mukainen usko voi pelastaa.
  • Jumala on hyvä ja oikeudenmukainen, vaikka emme aina ymmärräkään kaikkea.
  • Kaikille kansoille on luomisen jälkeen annettu mahdollisuus elää yhteydessä Jumalaan, mutta useimmat kansat lähtivät omille teilleen.
  • Luonnossa ja ihmiselämässä on todistus Jumalan olemassaolosta ja teoista, joka laittaa alttiit ihmiset etsimään ainoata todellista Jumalaa.
  • Pelastuksen sanoman eli evankeliumin julistaminen on annettu tehtäväksi uskoville, mutta koska kristityt ovat laiminlyöneet tehtävänsä, on moni pakana jäänyt vaille mahdollisuutta tulla uskoon ja pelastua.
  • Koska taivaassa tulee olemaan ihmisiä kaikista kansoista, vaikuttaisi siltä, että ne ihmiset, jotka olisivat evankeliumia kuullessaan kääntyneet, voisivat pelastua.
  • On mahdollista, että Jeesus julistaisi evankeliumia tuonelassa niille pakanoille, jotka eivät maan päällä kuulleet hänestä mitään, mutta mutta emme voi olla varmoja tästä asiasta.
  • Jumala tuomitsee oikeudenmukaisesti, mutta silti ainoa varma tae, joka meillä on pelastuksesta, on että vain Raamatun mukainen usko Jeesukseen voi pelastaa.

1 kommentti: